Kaksplus.fi

YÖHUUTOJEN SYY SELVISI - KUOPUKSELLA ON REFLUKSI


Vauvavuosi sisälsi paljon valvomista, unikouluja, yöimetyksiä, särkylääkkeen antoa, ruokavaliomuutoksia, lehmänmaidon rajoittamista, gluteenittoman kokeilemista ja runsaasti yöhuutoja. Joka kerta lääkäriin mennessämme hävetti kysyä korvien tsekkausta, kun melkein olin jo varma ettei korvat ole syynä meidän yöhuutoihin.

Liian läheltä kun katsoo, ei tuleva ammattilainenkaan löydä syytä niin näppärästi. Ei tullut mieleenkään, että lapsellamme voisi olla refluksi, kunnes päivystyksessä lääkäri kartoitti kaikki mahdollisuudet ja tuli sana refluksi esiin. 

Miksi en tajunnut sitä aiemmin? Miksi me ollaan valvottu vuoden päivät, kuunneltu paasaamista yöimetysten lopettamisesta ja välillä siinä onnistuttukin. Kohta taas pahaa aavistamattomana yöunille mennessä ei vain ole energiaa neljättä tuntia silittää, tutitella ja sylitellä vaan olen imettänyt. Yöimetykset ovat olleet ainoa pelastaja öisiin itkuihin. 

Koska makuuasennossa mahahapot pääsevät näppärästi nousemaan suuhun aiheuttamaan polttavaa närästystä, yöunien menettäminen oli taattua. Meidän lasta sattui, eikä pahviaivoäidille ollut tullut mieleenkään, että refluksi voisi olla aiheuttajana. Eikä kyllä terveydenhoitajille tai lääkäreillekään. Kunnes näppärä nuori lääkäri hammastilanteen, korvat, nielun, ruokavalion, sekä anamneesin tarkistettuaan ehdotti refluksia.

No mutta kuitenkin, meidän tytön refluksioireet helpottivat kolmella simppelillä konstilla: Sängynpäädyn jalkojen alle pino kirjoja, närästävät (mm. mausteiset) ruoat pois, sekä illalla piimää/maitoa iltapalan kanssa. Päiväunillakin on istuin ollut puoli-istuvana aina mahdollisuuksien mukaan. Yöunista on tullut yhtenäisiä ja on ollut niin levännyt olo, kun kuuden-seitsemän tunnin pätkän saa nukkua ihan putkeen. Seitsemän aikaan imetän Venlan ja hän jatkaa uniaan vielä 8-9 asti! 

Nyt viikon jälkeen voisin sanoa, etten pelkää enää iltoja ja öitä ja valmistaudu henkisesti valvomaan. olen saanut nukkua ja oon niin kaivannut kokonaisia öitä. Viikon hyvät unet takana. Oon kuin uusi ihminen. Sumuinen vauvavuosi on takana. Huh. 



LOPULLISET PINNAT NÄKYVILLÄ (Osa 19)





Valtavia harppauksia eteenpäin. Tältä meillä nyt näyttää! Omakotitalo projekti jouluksi kotiin 2016 alkaa lähestyä finaaliin ja käyttöönottokatselmus on varattu. Viime kerran jälkeen on asennettu laatikoihin ovet ja kasattu keittiön, vessan ja kylppärin kalusteet loppuun. Saunaa jännätään vielä, tuleeko ennen joulua vai joudutaanko odottelemaan vielä ensi vuoteen.. Haluamamme tervaleppä lauteet on aika lailla myyty, joten joko tilataan netistä tai odotetaan, että kauppaan tulee lisää materiaalia. 

Alakerran makuuhuone on valmis. Keittiö on täysin valmis. Vessakin on täysin valmis. Jokaikinen lista, karmi ja ovi on paikoillaan. Meillä on tällä hetkellä valmiimpaa kuin kuvissa ja videossa, mutta kiireen vuoksi nämä postaukset edelleen jätättävät. Seuraava rakennuspostaus onkin 20. osa, joka onkin täysin valmiin alakerran esittelyä videolla ja kuvina! Paitsi se sauna........ 

Jos nyt ihan ristitään sormet ja varpaat ja toivotaan parasta, niin me muutetaan kahden viikon päästä. Kahden viikon. Oikeasti me päästään kohta kotiin! Nykyisen kodin ympärillä rakennetaan lisää kerrostaloja, joten muutto täältä "maalle" on jotenkin rauhoittavaa. Meidän tulevan kodin ympäristöstä sen verran, että Turun kauppatorille on 20min matka, Kaarinaan 10min ja Isoihin kauppakeskuksiin myös sen 10min. Meidän maalla on siis oikeasti ihan jotain muuta, kuin metsää ja peltoa ja muka kaukana sivistyksestä. Juuri sopivan lähellä ja kaukana kaikesta.

MEILTÄ PUUTTUU VIELÄ

sähkötyöt pihalta
ulkovalot
muutamat vesikytkennät
(sauna)
wc rullateline (haha)
jotain pientä nippelisäätöä
loppusiivous 

Ja sitten me jo muutetaankin!








KUULUMISET RANKALTA TYÖHARJOITTELUJAKSOLTA


Takana on kuusi viikkoa neuvola harjoittelua ja kolme viikkoa kouluterveydenhoitajan kanssa työskentelyä. Siihen on ahdettu sektion seuraamista, synnytyssaliin tutustumista, lastensuojeluun, perhetyöhön, puhe- ja toimintaterapiaan tutustumista ja monia monia muita tutustumiskäyntejä. Olen nähnyt arkea laajalti vammautuneen lapsen arjesta ja miten täysin vammansa halvaannuttaman lapsen vanhemmat ovat kuoleman väsyneitä arkeen ja lapsen tuomaan taakkaan. Eikä siitä uskalleta ääneen edes puhua. Koska lapsi, joka ei nuku/syö/leiki/ole edes hiljaa kuin määrättyjä aikoja päivästä, pitäisi vain rakastaa ja tukea. 


Olen kouluttautunut imetysohjaajaksi, suorittanut monen monta "imetysnäyttöä" ohjaamalla äitiä ja vastasyntynyttä ensimetreillä alkuun. Huikeista huikeinta oli nähdä taival alaikäisen äidin imetyksen alkumetreistä sinne muutaman viikon päähän, kun ne neuvot ja tärpit olivat kantaneet ja haasteista huolimatta imetys oli sulautunut osaksi arkea. Ihania kohtaamisia jokainen ja oppiminen (oman imetystaipaleen ohella) jatkuu!


Minä sinua vaan.. On ollut helpottavaa, lohdullista, kapinallista, herkistävää nähdä rankan viikon jälkeen toista puoliskoa. Miten paljon jouduttiin kokemaan tämän mun harjoittelu jaksoni takia ja nyt kahden kuukauden loma (= lue, työleiri kotona) edessä! Yhdessä ollaan viikonloppuina kolattu rakennusliikkeitä läpi ja valittu ulkolamppuja, laattoja, laminaatteja, valaisimia, kodinkoneita....


Koti on avaimet käteen valmis! Tai siis ihan kesken, mutta kuitenkin avain käy oveen! Avaimia tuli useampi ja nappasin heti tuon keltaisen merkin omaan avaimeeni, heh :) Nyt viikonloppuna pestään kylppäri ja alakerran makkari muuttokuntoon!!! JESS!! 


Miten sinäkin kehtaat kasvaa ja kehittyä ja kaunistua noin paljon päivä päivältä enemmän. Pieni yksivuotias tyttäreni, olet niin temperamenttinen että äitiä kauhistuttaa ja isikin on pinteessä!


Yksvee päivänä ruuaksi tortilloita, koska tortilloita syötiin synnytystä edeltävänä päivänä iltapalaksi! 


Pulkka kelit tuli ja meni, eikä montaa kertaa niistä keritty edes nauttimaan, niisk..


Okei tätä kaipaan eniten Lohjalla, jossa työharjoitteluni suoritin.. Ystäviä, musa ryhmää ja seurakuntaa. Rakastan pianonsoittoa ja hyvässä porukassa se sujuu isommallekin yleisölle. Kuvassa valmistaudutaan nuorten illan musiikkivetoja varten.


Saatiin laminaatti kotiin <3


Lohjan iltatorilla, siellä soitti eri iltoina mm. Elias Kaskisen poppoo ja neljän suora. Niistä viis, Ada nautti eniten herkuista ja hälinästä.


Salilla tuli käytyä aluksi tiuhaan, mutta koska oma äiti alkoi väsyä lasten katsomiseen päivisin ja omat lapset reagoida eroon molemmista vanhemmista, oli pakko viheltää peli poikki ja annoin jäsenyyden ystävälle.. Tyttöjen kanssa käytiinkin Hoplopissa lähes joka viikko ja Adan kanssa uimahallissakin. 

Tätä meille kuului edellisten yhdeksän viikon ajan, mitä sulle kuuluu?

SYNNYTYSPELKO MÄÄRITTÄÄ LAPSILUKUMME


Kun esikoiseni Adan laskettu aika lähestyi kaksi ja puoli vuotta sitten, en olisi osannut ajatellakaan, että synnytys kestäisi kaksi vuorokautta. Olin vahvasti sitä mieltä, että synnytys etenisi vauhdilla ja jaksaisin hyvin ilman kivun lievityksiä ponnistusvaiheeseen asti ja sen läpikin. Kahden vuorokauden jälkeen syntyi 4,3kg tyttövauva. Synnytys: järkyttävää kipua kaksi vuorokautta, kolme epiduraalia, diapamista johtuvaa oksentamista ja huimausta ja pääkipua, yksi duraperforaatio (epiduraalitila kalvo puhkesi ja selkäydinnestettä vuosi ympäröiviin kudoksiin), josta tuli postspinaalinen päänsärky (tunne, että aivot puristuvat kallon sisällä kasaan), ja veripaikka (laskimosta otetaan verta ja työnnetään epiduraalikatetrista hyydyttämään epiduraalitilassa olevan reiän).

Venlan synnytys onkin jo legenda. Miten ihmeessä tämä mun 168cm/58kg kokoinen kroppani kehtasi terveellisellä ruokavaliolla, ilman raskausdiabetestä (pitkä sokeri tasan 5, kun terveen ihmisen normaali sokeritila on 4-6mmol/l välillä), jatkuvalla liikunnalla kasvattaa viiden kilon vauvan?? Ilmaisin huoleni todella monta kertaa neuvolassa; lääkäreille, ultraajille, terveydenhoitajille. Painoarvioksi sain 4-4,5 kiloa, joka mahtuisi oikein hyvin lantiostani läpi. Voitte uskoa, miten teki mieli jälkitarkastuksessa haistatella lääkärille, joka kehtasi sanoa niin. Joka kehtasi evätä pyynnön päästä ultraan, jossa varmistettaisiin vauvan koko. Alla lääkärin kirjaus käynniltä:

Lääkärikäynti. Alatiesynnytys v 2014, synnytys ongelmitta, sp 4280g. Nyt vointi hyvä. Vauva liikkuu hyvin. Ei ylävatsakipuja, päänsärkyä eikä kutinoita. Supistelee jkv napakamminkin. 

Yt hyvä. Cv johtoviivassa, sormelle auki, pehmenemään päin ja hieman lyhentynyt. Pää tarjoutuu, jkv liikkuu vielä lantiossa. Sikiö käteen sopusuhtainen, lv:n määrä normaali. Raivotarjonta. Sydänäänet napakat, luokkaa 150/min. Sf 35cm, johdonmukaisesti kasvaa.

Normaali loppuraskauden seuranta. Keskustellaan vauvan koosta, hyvänkokoisen synnyttänyt ongelmitta, joten siitä tuskin nytkään ongelmia tulee, sikiö hyvissä asemissa jo asettumassa synnytyskanavaan. 

Synnytys olisi ollut ihan ookoo, jos ei viimeistä kahta tuntia olisi supistanut minuutin välein minuutin ajan niin, etten saanut puhuttua tai hengitettyä. Muistan edelleen miten supisti niin järjettömästi, että kipu vei ajatuksen pois lapsen hyvinvoinnista, sekä kaikesta ympärillä tapahtuneesta. Miten monta kertaa kätilö ja Teemu huusivat, että hengitä, vauva ei saa happea. Ja itkien huusin happimaskiin, että sattuu, mä en kestä enää. Itken. Kyyneleet valuvat näppäimistölle. 

Ponnistusvaiheessa Venlan sykkeet romahtivat ja tuli kiire. Olin kuitenkin ponnistanut jo sen verran, että oli pakko vaan jatkaa. Supistusten tullessa ponnistin puoli-istuvana niin lujaa kuin pystyin, välissä nousin kontalleni kyynärpäät tyynyssä ja vedin pitkiä syviä vetoja happimaskista. Näitä asentoja vaihdeltiin vajaan vartin ajan, kunnes pää, kiilautuneet olkapäät ja koko valkoisen kinan peitossa oleva violetin sininen vauva syntyi. Hengitys näytti raskaalta ja ikään kuin olisin hetken ollut hysteerinen lapsi, kysyen tyhmänä, miksei se hengitä kunnolla. 

Virvoittelun; hengitysteiden imemisen ja hieronnan avulla tuli kuitenkin ensimmäiset parahdukset ja väri palasi hapenpuutteesta kärsivän vauvan iholle. Kätilö sanoi, ettei ole koskaan auttanut näin isoa lasta maailmaan. Synnytyskertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan täältä. Synnärillä ja jälkeenpäin jouduttiin paljon erinäisiin selkkauksiin, joista osan olen vetänyt pois blogista, vaikka niistä alun perin puhuinkin julkisesti. Viiden kilon vauva joutui aikamoiseen syyniin; verta otettiin putkitolkulla ja selviteltiin erinäisiä asioita. Synnytys oli traumaattinen ja hirveä. Luulin, että esikoisen synnytys oli kamalinta, mitä voisin kokea. Olin niin väärässä. Toinen synnytys oli kaikkineen kamalinta mitä voisin ikinä kuvitella. En halua enää ikinä olla väärässä. En halua kokea mitään kamalempaa.

Mulla on valtava vauvakuume, mutta onneksi kohdussani ei kasva mitään Mirena-kierukkaa elävämpää. Neljäkymmentä viikkoa järkyttävää pelkoa synnytyksestä ei houkuttele. Onhan syitä monia muitakin. Haluan valmistua, tehdä töitä, toipua rakentamisesta ja erityisesti eniten haluan nähdä, millaiset lapset näistä kahdesta rakkaasta tytöstäni tulee. Ensimmäinen uhmaa ainakin nyt niin lujaa, että vahva temperamenttinen äiti on pulassa välillä. Toinen taas on muuten vain temperamenttinen ja lujatahtoinen, vaikka ei vielä uhmaakkaan. Pitkään halusin viittä lasta, Teemu kolmea. Synnärillä jo sanoin, että toivottavasti ei haittaa, etten halua enää tänne, meille ei tule enempää lapsia. Teemu ymmärsi, vaikka välillä joudunkin nieleskelemään palaa kurkustani, kun vitsaillaan kolmannesta. 

Vuosi sitten ajattelin, että aika paikkaa haavat, mutta kulunut vuosi on vain saanut ajattelemaan vasektomiaa ja kohdun poistoa. Toki raskautta seurattaisiin tarkasti ja pääsisin pelkopolille ja varmaankin lopulta käynnistettäisiin synnytys kun vauvan koko kasvaisi liikaa. Ehkä lopulta päädyttäisiin sektioon. Oli niin tai näin, aina väärin päin. Onneksi on aikaa siirtää ajatusta neljän vuoden päähän, jolloin kierukka pitäisi uusia tai päättää kolmannesta.

Oletko kärsinyt synnytyspelosta? 

Löysitkö apukeinoa? 



LASTENKIRPPIS SEESAM - MERKKIVAATEPÄIVÄT



Lasten kirpputori Seesamille on taas odotettavissa huomenna ihan huikeita määriä lasten merkkivaatteita. Itse kotiutin viime kerralla monen monta vaatetta tytöille ja kassillisen kaverille. Nyt samat merkkipäivät ovat jo alkamassa, siellä on vilahtanut monenlaista Mini Rodinia, Vimmaa, Moloa, Aarrekidiä.. Mutta vasta huomenna kello 10 käynnistyy merkkivaatemetsästys, eikä tänään pääse vielä varaslähdöille paikalle :)

Merkkivaatepäivät 29.11-1.12. TIISTAISTA TORSTAIHIN SEESAMISSA
Seesam on auki 10-18 joka arkipäivä.

Vaikka selailenkin itse paljon facebookin merkkivaatekirppareita, on kynnys matalempi, kun näkee vaatteen omin silmin ja pääsee hypistelemään sitä. Parasta on se, kun saat rauhassa hypistellä ja pohtia, eikä kukaan kuumota tarjoamassa tuotteesta enempää, kuin sen pyyntihinta on. Muistetaan äidit huomenna, että kyynärpäätaktiikka on so last season! Meidän vaatteita löydät muuten hyllystä kolme! Myyn kaksi ikea-kassillista lastenvaatteita 50snt/kpl, koska haluan niistä muuton alta eroon! 

Me ollaan tyttöjen kanssa siellä kello 10 haukkana paikalla, 
jutellaan kun olen kolannut kaikki merkkivaaterekit läpi! :)

Nähdäänkö siellä?

ps. huomenna tulossa syvällistä tekstiä synnytyspelosta